Wikipedian määritelmä: Empatia tarkoittaa kykyä ymmärtää mitä toinen ihminen kokee tämän näkökulmasta, eli itsensä asettamista toisen henkilön asemaan. Empaattisessa vuorovaikutuksessa henkilö ymmärtää toisen henkilön tunteet.
Parisuhteen alkuvaiheessa eli rakastumisen vaiheessa empaattisuus on itsestäänselvyys. Silloin ratsastetaan samalla aallolla ja ollaan hyvin selvillä toisen tunteista, kuunnellaan toista empaattisesti, ymmärtäen hänen näkökulmansa. Jos toinen on kärsinyt vääryyttä jossain asiassa ulkopuoliselta taholta, ollaan automaattisesti puolustamassa rakkaan näkökulmaa ja tukemassa hänen toimintamalliaan.
Mitä tälle mallille sitten tapahtuu kun se loppuu?
Parisuhteen toinen vaihe rakastumisen jälkeen on kilpailuvaihe. Silloin asetutaankin vastakkain parisuhteessa ja aloitetaan kilpailu siitä, kumman opittujen mallien mukaan eletään yhdessä. Siitä on empaattisuus kaukana kun kiistellään siitä, kumman tapa on oikea ja kumman tapa on väärä.
Voimakkaampi voittaa taistelun, mutta se ei tarkoita sitä, että häviäjä olisi välttämättä tyytyväinen tilanteeseen. Kun taistelu on käyty, lopputulemana on sodan voittaja ja häviäjä. Voittaja on mielestään oikeassa ja lopputulema on hänen mielestään ainoa oikea lopputulema. Silloin ei voi asettua toisen asemaan, katsoa asiaa hänen näkökulmastaan ja ymmärtää toisen tunteita. Ei voi, koska hän on ollut väärässä.
Sitä ei voi tehdä häviäjäkään, koska hän kokee kärsineensä tappion. Hän jää puolustuskannalle omassa asiassaan ja korkeintaan antaa periksi. Hänkään ei voi asettua voittajan näkökulmaan pohtimaan hänen tunteitaan. Tappio kärventää mieltä ja häviö tuntuu alistumiselta.
Miten kilpailuvaiheessa voisi toimia?
Kun huomaa, että tekee mieli puolustaa omaa näkökulmaansa, on hyvä pysähtyä. Silloin voi ensin miettiä, miksi puolustan juuri tätä näkökulmaa, mistä olen sen oppinut? Se tuntuu oikealta, mutta onko se totta? Kenen mielestä se on totta? Lapsuuden perheeni, yhteiskunnan, opettajani vaiko jonkun muun?
Entäpä, jos juuri silloin kuuntelisin perusteluita toisen näkökulmalle. Ne voivat avata uudenlaista ajattelua ja on mahdollista, että sieltä voi löytyä jotain uutta omaan ajatteluun.
Jospa juuri silloin lopettaisin kilpailun siitä, kumpi on väärässä ja kumpi on oikeassa. Jospa juuri silloin säilyttäisin sen empaattisen asenteen, jolla olen lähtenyt mukaan parisuhteeseen.
Kumpikin voittaa empaattisessa asenteessa
Helposti ajattelee, että kun on kyseessä vaikea keskustelu, käydään taistelua sen voittamisesta. Kun kaikissa vaikeissa keskusteluissa säilyttää empaattisen asenteen, pysyvät kaikki voittajina. Ei sen tarvitse tarkoittaa luovuttamista, nynnyilyä tai häviämistä. Kun kuuntelee toisen näkökulmaa ja tunteita, avaa ymmärrystä toisen maailmaan. Silloin kumpikin voittaa ja molempien maailmankuva laajenee omasta aikaisemmasta kapeasta. Ja keskustelun lopputulema voi olla jotain mielipiteiden väliltä, tai se toisen mielipide. Kuitenkin niin, että sen taustat voi toinenkin ymmärtää ja allekirjoittaa yhtä oikeiksi, kun oman näkökulman.
Parisuhteen kolmas vaihe
Kolmannessa vaiheessa ollaan opittu elämään yhteisellä mallilla, eikä taisteluja enää käydä. Ollaan seesteisessä ja kumpaakin tyydyttävässä vaiheessa. Jos siihen on päästy empaattisesti kuuntelemalla toista, perusta on hyvä ja kestävä. Siinä on molempien hyvä olla, eikä työntöä pois ole. Luottamus toisen empaattisuuteen on pysynyt, eikä vaikeakaan keskustele ole sitä rikkonut.
Onnea empaattisuuden tielle. Se rikastaa omaakin matkaa.
Muuten, tämä sama pätee kyllä muihinkin ihmissuhteisiin…
Empaattisesti
Leena