Kuka on syyllinen tai syytön, kun parisuhteessa menee huonosti?
Kun parisuhteessa on ongelmia, on helppoa syyttää toista osapuolta. Varsinkin silloin kun toinen pettää, juo liikaa alkoholia tai käyttäytyy jotenkin muuten huonosti. Minä itse jäin tuohon toisen syyttämisen ansaan. Antauduin uhriasemaan ja ajattelin, että jos vain tuo toinen tajuaisi, miten huonosti hän käyttäytyy, anelisi anteeksipyyntöä ja sen jälkeen muuttaisi käytöstä, kaikki muuttuisi hyväksi.
Hän tekikin niin, montakin kertaa, mutta silti mikään ei muuttunut. En silloin tajunnut, että minullakin olisi ollut osuuteni tuon parisuhteen parantamisessa. Koska silloin en nähnyt, enkä ymmärtänyt osuuttani sen ongelmissa.
Entä jos se, mitä tapahtuu, ei ole kenenkään syytä?
En nähnyt omaa osuuttani edes eron tullessa. Mehän erosimme, koska se toinen oli täysi mätämuna, hän oli loukannut minua peruuttamattomasti ja hän oli ainoa syyllinen parisuhteemme päättymiseen. Minun oli vain selvittävä erosta ajan kanssa ja kestettävä myrskyävät tunteet. Näillä ajatuksilla etenin, kunnes elämä erilaisten koulutusten kautta avasi uusia näkökulmia.
Parisuhteen muotoutumiseen ja omaan tapaan hakea rakkautta pääsi parhaiten tutustumaan eroseminaarin ohjaajakoulutuksessa. Siitä saakka olen ollut koukussa nimenomaan omien uskomusten ja ajatusmallien purkamisessa erilaisilla opeilla. Miten vapauttavaa onkaan löytää mallit omasta toiminnasta ja jättää toinen ihminen rauhaan. Hänelläkin on tietenkin oman kasvuympäristönsä tuottamat mallit olemassa, mutta kuka minä olen niitä arvostelemaan vääriksi malleiksi. Jokaisen on uskomuksensa löydettävä itsestään ja jos sen jälkeen haluaa muutosta omaan toimintaansa, itse lähdettävä muutosta hakemaan.
Se, mitä ajattelemme itsestämme ja toiminnastamme, on totta vain, jos uskomme tuota ajatusta. Olkoon se sitten eteenpäin kantava ajatus tai toimintaa estävä ajatus.
Elämän kriisi on uhka ja mahdollisuus
On monia tapoja tehdä muutoksia omaan toimintaansa, jos sellaiseen tuntee tarvetta. Harva on täysin tyytyväinen omaan elämäänsä, koska jokaisessa on tarve kehittyä ja kasvaa. Kriisit antavat mahdollisuuden sukeltaa muutokseen, samalla kun ne ovat uhka elämälle.
Siksi kriisi parisuhteessa on hyvä pysähtymisen paikka. Ellei kriisiä tule, kaikella on tapana jatkua ennallaan joko vaikeissa olosuhteissa tai siinä ihan ok –tilassa, jossa uskoo, että elämä voisi olla parempaakin.
Mikä muuttuisi, jos pysähtyisi, katsoisi peiliin ja kysyisi: mitä minä voisin tehdä, jotta tästä tilanteesta lähtisi paras mahdollinen elämä liikkeelle?
Vähennä uhkaa
Silloin kun elämän kriisissä sydämeen sattuu ja kaikki tuntuu olevan kaaoksessa, kukaan ei halua kuulla kysymystä: mikä on sinun osuutesi tässä? Ensin tarvitsee lohdutusta, tukea ja kuuntelevaa korvaa.
Etsi mahdollisuus
Kun kriisissään pääsee kohtaan, jossa on valmis katsomaan, mitä oikein tapahtui, ei toista syyttämällä pääse kuopasta ylös. Silloin portaat kuopasta pois saa pystytettyä, kun kysyy: mitä minä voisin tehdä toisin?
Omaa ajatusta herättäviä ja toisenlaisia toimintamalleja parisuhdekriisiin tarjoavat:
- Suomalainen eroseminaari silloin, kun olet erokipeänä. Voi olla, että eropaperit vielä odottavat laadintaansa, mutta jonkinlainen päätös on jo tehty. Tai erosta on aikaa, mutta se on mielessä häiritsevästi.
- Erotako vai ei –valmennus tai verkkokurssi silloin, kun pohtii, mihin suuntaan pitäisi lähteä
Itse en silloin aikanaan pystynyt uskomaan muuhun kuin toisen syyllisyyteen. Nyt kun miettii sitä ajatustaan, tuntuu mahdottomalta, että uskoi siihen, että omat toimintamallit olivat ne täysin oikeat. Sellaiset, joita sen toisenkin olisi pitänyt noudattaa.
Silloin en vain uskonut, että minullakin oli osuuteni siinä parisuhteessa, jonka yhdessä olimme rakentaneet toimimattomaksi.
