Jos sinun kohdallasi kysymys on ajankohtainen, voisit ehkä lähteä pohdinnassasi liikkeelle seuraavasta merkittävästä asiasta:
Onko ongelmasi tai ongelmanne arvojen ristiriidassa vai oletko tyytymätön kumppanisi käyttäytymiseen?
Arvojen ristiriita on todennäköisesti tuottamassa eropäätöksen ajan mittaan
Arvojen erilaisuus ärsyttää monissa arkisissa tilanteissa. Jos kyse on arvoista, niistä ei halua luopua, eikä tarvitsekaan. Ne ovat elämisen peruskysymyksiä ja ne näkyvät ajan käyttämisessä tiettyihin asioihin sekä arkisen elämän käyttäytymisessä. Jos tällainen ristiriita nousee esiin, keskustelut, terapiat tai muuttumisen lupaukset eivät yleensä vie minnekään. Silloin on paras kiittää kaveria matkasta tähän saakka ja kääntyä omaan risteykseen oman arvokkaan elämän tiellä.
Kumppanin käyttäytyminen ärsyttää
Tässä tapauksessa nalkuttaminen ei useinkaan muuta tilannetta. Paljon rakentavampaa on tutkia omaa ajatusmaailmaansa ja kysyä, mikä käyttäytymisessä ärsyttää ja miksi. Millaisia malleja itse pidän oikeina ja miksi juuri niitä? Voisiko olla toisenlaisia yhtä oikeita malleja toimia? Mahdollisesti niitä, joita puolisoni käyttää. Näistä on hyvä lähteä liikkeelle keskusteluissa ja näistä malleista voi molemmin puolin joustaa niin, että kumppanit ovat tyytyväisiä yhteisesti luotuihin, tähän parisuhteeseen soveltuviin toimintamalleihin.
Kun tunteet mylläävät ja vaikeat päätökset pelottavat, ei keskustelun aloittaminen tai päätöksen tekeminen ole helppoa ja yksinkertaista. Voi olla myös hankalaa erottaa, kummasta tilanteesta juuri sinun ongelmassasi on kyse. Jos haluat syventyä tähän asiaan enemmän, paljon lisää pohdittavaa ja työkaluja löydät verkkokurssiltamme: Parisuhteen ongelmista rakkauden ratkaisuihin.
Meillä oli porukan kanssa sovittu tapaaminen työyhteisössämme. Olin edistänyt asioita sovittuun suuntaan ja olin todella ylpeä aikaansaannoksistani. Tiesin, että kukaan työryhmästämme ei osaisi tehdä niitä asioita, mitä olin saanut aikaan lyhyessä ajassa. Olin muun muassa kirjoittanut dokumentin, joka edistäisi pohtimaamme asiaa. Olin lähettänyt dokumentin etukäteen kommentoitavaksi. Tunsin onnistumisen iloa ja odotin kiitosta ja ehkä jopa ylistystä. Kukaan ei ollut kommentoinut.
En saanut kiitosta, ylistyksestä puhumattakaan. Tervehdysten jälkeen keskustelumme ohjautui dokumenttiin, jonka olin kirjoittanut.
Minulle tuli heti ihan selväksi, että olin kirjoittanut dokumentin väärin. Olisi pitänyt kirjoittaa jostain toisesta aiheesta ja toisella tavalla. Kuitenkin pitkään keskusteltuamme päätimme käyttää tuota dokumenttia. Sovimme sille kommentointikierroksen. Yksi ryhmämme jäsenistä halusi olla ensimmäinen kommentoija.
En päässyt esittelemään kaikkea, mitä muuta olin saanut aikaan. Olin typertynyt dokumentin vastaanotosta ja menin ihan lukkoon etenemisen suhteen. Minun tekemääni työtä ei arvostettu, sen pohjalta jouduttiin lähtemään liikkeelle, kun parempaakaan ei ollut saatavilla.
Kokous loppui, suljin etäyhteyden. Purskahdin itkuun. Tunsin itseni riittämättömäksi, huonoksi ja työni täysin arvottomaksi.
Miten ihmeessä tästä pääsee eteenpäin?
Juttelin sitten ystäväni kanssa ja nousin kuopastani pikkuhiljaa. Oloni helpottui vähän, olin ehkä ylireagoinut. Kunnes sain sähköpostiini sen kommentoidun version dokumentistani. Olin pudota penkiltäni. Uudelleen. Tai siis putosinkin. Ei dokumentissa ollut kommentteja. Minusta tuntui, että se oli uudelleenkirjoitettu.
Loukkaannuin verisesti putoamismatkallani syvään, syvään kiviseen kuoppaan. Nyt en kykenisi etenemään millään tavalla. Muut saavat hoitaa nyt tämän homman loppuun. Piste. En enää koskaan tee mitään itseohjautuvasti ja omatoimisesti. Jos yleensäkään enää koskaan tekisin mitään tässä työyhteisössä. Olin täynnä erilaisten inhottavien tunteiden myrskyä…ärtymystä, vihaa, häpeää, kiukkua, epäuskoa, uupumusta, luovuttamista ja riittämättömyyttä.
Minäkö tästä avaisin puhumisen, kun tämä oli muiden syytä?
Menin kuitenkin seuraavaan sovittuun tapaamiseemme. Vaikka en aikonut puhua asiasta, vaan olla hiljaa, otin sen silti puheeksi. Kerroin, miltä minusta tuntui. ”Ennen kuin aloitetaan, mun on ihan pakko kertoa, miltä minusta tuntui viime kerran jälkeen.” Kun kerroin loukkaantumisestani, minua vähän hävetti. Kerroin silti. Ihmiset järkyttyivät reaktioistani. He ymmärsivät ja kommentoija pyysi anteeksi. Olisi pitänyt käyttää kommenttityökalua, mutta ei hän osannut. He olivat kiitollisia siitä, mitä olin tehnyt ja saanut aikaan. Kukaan ei olisi kyennyt tekemään vastaavaa. Olin hyvä asioiden edistäjä ja ilman minua poljettaisiin paikallaan.
Noitako sanoja sitten tarvitsin?
Kyllä, ehkä ja sitten kuitenkin ei. Enemmän tarvitsin tuon kokemuksen, joka herätti näkemään omat toimintamallini. Miksi minulla on tarve edetä nopeasti? Miksi en halua pysähtyä omien tuotosteni ääreen niitä parantamaan yhdessä? Miksi on niin vaikeaa ottaa vastaan palautetta, kun haluaisi olla heti täydellinen? Miksi kärsivällisyys ei tahdo riittää? Peilaan toisiin vain sitä käyttäytymistä, mitä en tahdo itsessäni sietää. Kun rakastan tuotakin osaa itsessäni, olo helpottaa heti.
Mitä tästä opin?
Harjoittelen keskustelun aikana tunnistamaan tunteitani ja avaamaan tarpeitani. Harjoittelen kertomaan niistä heti muille, jos niiden kertominen vie itseäni eteenpäin yhteisen hyvän rakentamisessa. Jos ne ovat mielenkiintoisia vain oman kasvuni suhteen, eivätkä edistä yhteistä hyvää, tutkin niitä itsekseni. Opettelen rakastamaan noita osia itsessäni. Ennen kuin opin rakastamaan niitä, opettelen hyväksymään ne. Olen inhimillinen, haluan työskennellä yhdessä muiden kanssa, koska se on paljon antoisampaa kuin yksin. Olen vajavainen, haluan kasvaa ja oppia itsestäni lisää koko ajan. Minun on vaikea pysähtyä tunteideni äärelle ja antaa niiden olla. Kuitenkin juuri se on paras lääke, ettei niihin tarvitse palata aina uudelleen.
Olen kiitollinen omista kriiseistäni, koska ne antavat aina suuremman hypyn syvemmälle itseeni. Kiitos kaikille asiakkailleni, työkavereilleni ja läheisilleni, jotka herättävät minussa häpeää, suuttumusta, kateutta, kummastelua, osaamattomuutta ja pelkoa. Loukkaantumisten lahjat ovatkin itselle usein arvokkaampia, mutta vaikeampia avata.
Kiitos kanssakulkijani, opastatte minua eteenpäin.
Ero on yksi elämän vaikeimmista tapahtumista. Kun joutuu tekemään kipeät muutokset, jotka parisuhteen katkeaminen saa aikaan, sukeltaa usein menetyskriisiin. Jos parilla on yhteisiä lapsia, yhteydenpitoa on jatkuvan vanhemmuuden takia pakko jatkaa. Erovaiheessa toinen tuntuu hyvin usein viholliselta, jonka kanssa on sovittava lapsia vaihdettaessa aselevosta. Jos yhteisiä lapsia ei ole, yhteydenpito voi katketa kokonaan. Ihminen, joka on ollut rakkain ja kaikkein lähin elämässä, katoaa siitä ja paikalle tuntuu jäävän syvä kuoppa.
Erosta selviämiseen on monia keinoja. Jotkut selviävät ystävien tuella, laastarisuhteiden nostattamana tai uuden, lopulliselta tuntuvan suhteen turvin. Monet kaipaavat jonkinlaista ulkopuolista tukea. Suomalainen eroseminaari on hyvä ryhmä etenemiseen. Aina ei ole mahdollista tulla aikaan sidottuun ryhmään, tai ei ehkä haluakaan käsitellä omaa intiimiä eroa muiden kanssa.
Eroseminaarissa on 10 teemaa ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen. Valmennuksessa käymme kaikki nämä teemat läpi. Teemojen läpikäyntijärjestys on jokaisessa valmennuksessa henkilön tilanteesta ja tarpeesta riippuvainen.
Aloitamme aina pohtimalla valmennettavan kasvuolosuhteita ja niistä rakentuneita toimintamalleja. Lähdemme etsimään niitä malleja, joilla valmennettava uskoo saavansa rakkautta. Näistä lapsuuden rakkauden hakemisen malleista on syntynyt myös malli omiin parisuhteisiin. Tämä avaa silmiä parin ehkä jopa vastakkaisista malleista, jotka ovat synnyttäneet kilpailua ja riitelyä suhteeseen. Pohdimme, mitä identiteetille on tapahtunut ja onko kasvu aiheuttanut kapinaa parisuhteessa.
Millä keinoilla sinä etsit rakkautta parisuhteessasi?
Menemme läpi vihan, surun ja itsetuntoteemojen. Avaamme yksinäisyyden tunteita ja tutkimme uusien suhteiden mahdollisuuksia. Mietimme, mitä avoimuus parisuhteessa tarkoittaa, mitä ihmettä rakkaus oikeasti on ja mitä se valmennettavalle merkitsee. Mikä on ollut seksuaalisuuden rooli parisuhteessa, miten hän on tullut kohdelluksi sillä alueella ja mitä hän siltä odottaisi ja haluaisi jatkossa. Lapset ja ero -teema kulkee läpi kertojen valmennettavan tarpeen mukaan.
Erosta selviämisen –prosessi
Erosta eteenpäin kulkeminen vaatii ylläolevien tunnetasojen ja teemojen läpi kulkemisen. Prosessiin kuuluu myös, että välillä tuntee jo olevansa pitkällä ja sitten tuntee taas putoavansa uudelleen. Selviäminen onkin usein kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin. Lopulta kuitenkin saavuttaa vapauden eron kärsimyksestä.
Vapaana on vapaa miettimään jo elämän suuria merkityksiä, tarkoitusta ja unelmoida siitä, mitä tulevaisuudelta haluaa.
Vapaana vapautuu myös niistä toimintamalleista, jotka eivät palvele hyvää parisuhdetta
Miten toimimme
Valmennukseen kuuluu viisi tapaamiskertaa. Juttelemme 1,5 tuntia kerrallaan. Tapaamiset ovat yhteisten aikataulujen mahdollistamana noin viikon välein. Valmennus kestää siis 1-2 kk kokonaisuudessaan.
Mitä hyötyä valmennuksesta on ollut
Usein helpottaa jo se, että pyytää apua omaan sumuiseen tilanteeseen. Valmennus antaa selkeyttä siihen, missä prosessissa liikut. Jo ensimmäinen tapaaminen helpottaa ja antaa työkaluja etenemiseen.
”Kiitos aloituksestamme. Selvästi helpotti. Parempi olo on kuin eilen illalla”.
”Tämä on auttanut huomaamaan, miten voin mennä eteenpäin ja kantaa vastuun omasta muutoksestani.”
Vaikka ero tuli, rakkaus ei katoa. Elämä on täynnä rakkautta.
Ero pohdituttaa pitkään ja päätöksenteko voi olla todella vaikeaa
Eropäätös on iso päätös jokaisen eroon päätyvän elämässä. Siksi sitä vatvotaan, sillä uhkaillaan ja sitä kokeillaan, mutta perutaan taas ja palataan yhteen. Tuntematon on pelottavaa ja tuttuus houkuttaa. Lopullisen eropäätöksen tekee usein vain yksin toinen ja toinen joutuu shokkiin päätöksen kuulleessaan.
Ja kuitenkin voi olla niin, että ero vapauttaa molemmat parempaan elämään. Parisuhteen jatkaminen huonossa tunneilmastossa perustuu toivoon muutoksesta jossain asiassa tai toimintatavassa. Mitä pitäisi tapahtua, että parisuhde voisi jatkua?
Milloin kannattaa tulla tähän valmennukseen?
Silloin kun ero tulee mieleen ratkaisuna parisuhteen hankaluuksiin, on oikea aika tulla valmennukseen. Silloin päätöksenteko nopeutuu jompaankumpaan suuntaan. Se helpottaa elämäntilannetta, jossa tulevaisuus näyttäytyy epävarmana ja turvattomana. On reilua ottaa puoliso mukaan näin ison elämänmuutoksen pohdintaan.
Se antaa kummallekin selkeyttä siihen, mitä parisuhteelta odottaa ja toivoo. Parisuhde noiden yhteisten toiveiden kanssa alkaa joko rakentumaan toiveita kohti tai voidaan todeta, ettei tämä parisuhde palvele enää odotuksia. Silloin matka eroon helpottuu, kun molemmat voivat valmistautua siihen.
Mistä riidat syntyvät? Mikä saa miettimään eroa?
Parisuhde on yksi elämän suurimmista oppimatkoista kohti parempaa itsetuntemusta. Matka hyvään parisuhteeseen on yhteisen matkan lisäksi myös jokaisen oma, itsenäinen matka kohti sitä, mitä haluaa.
Matka hyvään parisuhteeseen tarkoittaa matkaa ensin itseen. Jokaisella on omat kasvuolosuhteista syntyneet uskomukset, pelot ja ajatukset oikeista toimintamalleista. Kun tuntee itsensä, omat rajoitteensa ja vahvuutensa, on vahvempi myös parisuhdetiellä.
Mitä valmennuksessa tehdään?
Tämä valmennus on prosessi, jossa tavataan ensin molemmat yhdessä. Tässä tapaamisessa käydään läpi jokaiselle kasvuolosuhteissa syntyvää sopeutumiskäyttäytymistä eli opittua tapaa toimia. Jokainen haluaa tulla rakastetuksi ja toimii niin parisuhteessa kuin on oppinut toimimaan lapsuuden kasvuympäristössä. Oleellinen kysymys on: Miten sinun tulee käyttäytyä, että tunnet itsesi rakastetuksi?
Tapaamisessa puhutaan myös niistä toiveista ja odotuksista, mitä parisuhteelle kumpikin asettaa. Samoin käydään keskustelua siitä, miten silloin on toimittu, kun kaikki on ollut hyvin.
Ensimmäisen tapaamisen jälkeen käydään molempien kanssa henkilökohtaiset valmennuskeskustelut. Silloin puhutaan siitä, mitä tässä hetkessä elämältään ja parisuhteeltaan haluaa, mitkä ovat rajoitteet omalle toiminnalle ja mitä voisi tehdä itsensä ja tuon parisuhteen eteen. Lopuksi vedetään yhteen sitä, mitä haluaa tuoda parin yhteiseen tapaamiseen.
Ovatko tavoitteet parisuhteessamme samanlaiset, voimmeko soutaa vielä samaan suuntaan ja istua samassa veneessä? Kuljemmeko yhdessä eroon vai parisuhteeseen?
Seuraavaksi tavataan yhdessä. Molemmat nostavat keskusteluun asioita, jotka ovat kokeneet tärkeäksi avata keskustelussa. Puhutaan eron ja paremman parisuhteen vaihtoehdoista. Katsotaan, kumpaan suuntaan kumpikin tuntee olevansa menossa.
Valmennuksen viimeinen yhteinen tapaaminen on sellainen, jossa keskustellaan siitä, mihin suuntaan pari on mennyt. Katsotaan yhdessä, miten tuosta suunnasta voi saada parhaan mahdollisen molempien kannalta.
Silloin kun parisuhteessa menee huonosti, johonkin suuntaan on liikahdettava, jokin muutos on saatava aikaan, jotta päästään liikkumaan parempaan suuntaan. Tavalla tai toisella on hyvä selvittää, mikä suunta vie teitä kohti parempaa tulevaisuutta.
Mitä hyötyä valmennuksesta on ollut?
Valmennuksen jälkeen kumpikin tietää täsmälleen, missä vaiheessa parisuhde on. Kummallekaan ei tule yllätyksiä. Päästään yhdessä rakentamaan joko parempaa parisuhdetta tai hyvää eroa.
Matka molempiin suuntiin on yhteinen kasvumatka. Yhteistä matkaa on helpompi jatkaa, kun kumpikin tietää parisuhteen herkät paikat. Jos kummallakin on halua jatkaa parisuhdetta, tavoitteet ovat yhteisesti selvillä.
Jos mennään eroa kohti, ensimmäinen pohdittava asia ei ole enää se, miksi ero tuli. Eroon on kummankin helpompaa sopeutua.
Kumman tahansa tien valitsemme, se voi olla hyvä ja rakkaudellinen
Matka kumpaankaan suuntaan ei välttämättä ole helppo. Tässä valmennuksessa ei tule valmista parisuhteesta, eikä erosta. Molemmat ovat prosesseja, ensimmäinen yhteisen elämän kokoinen ja toinen selviytymismatka, johon tämä valmennus valmistelee.
Kummin tahansa pari päätöksensä tekee, matka lopputulokseen helpottuu ja tasoittuu. Elämä on matka, jonka ei tarvitse olla pitkää kärsimystä. Siihen on lupa saada helpotusta.
Kuka on syyllinen tai syytön, kun parisuhteessa menee huonosti?
Muuttuiko mikään anteeksipyynnön jälkeen? Ainakaan pysyvästi?
Kun parisuhteessa on ongelmia, on helppoa syyttää toista osapuolta. Varsinkin silloin kun toinen pettää, juo liikaa alkoholia tai käyttäytyy jotenkin muuten huonosti. Minä itse jäin tuohon toisen syyttämisen ansaan. Antauduin uhriasemaan ja ajattelin, että jos vain tuo toinen tajuaisi, miten huonosti hän käyttäytyy, anelisi anteeksipyyntöä ja sen jälkeen muuttaisi käytöstä, kaikki muuttuisi hyväksi.
Hän tekikin niin, montakin kertaa, mutta silti mikään ei muuttunut. En silloin tajunnut, että minullakin olisi ollut osuuteni tuon parisuhteen parantamisessa. Koska silloin en nähnyt, enkä ymmärtänyt osuuttani sen ongelmissa.
Entä jos se, mitä tapahtuu, ei ole kenenkään syytä?
En nähnyt omaa osuuttani edes eron tullessa. Mehän erosimme, koska se toinen oli täysi mätämuna, hän oli loukannut minua peruuttamattomasti ja hän oli ainoa syyllinen parisuhteemme päättymiseen. Minun oli vain selvittävä erosta ajan kanssa ja kestettävä myrskyävät tunteet. Näillä ajatuksilla etenin, kunnes elämä erilaisten koulutusten kautta avasi uusia näkökulmia.
Oliko minulla osuutta elämäni tapahtumiin?
Parisuhteen muotoutumiseen ja omaan tapaan hakea rakkautta pääsi parhaiten tutustumaan eroseminaarin ohjaajakoulutuksessa. Siitä saakka olen ollut koukussa nimenomaan omien uskomusten ja ajatusmallien purkamisessa erilaisilla opeilla. Miten vapauttavaa onkaan löytää mallit omasta toiminnasta ja jättää toinen ihminen rauhaan. Hänelläkin on tietenkin oman kasvuympäristönsä tuottamat mallit olemassa, mutta kuka minä olen niitä arvostelemaan vääriksi malleiksi. Jokaisen on uskomuksensa löydettävä itsestään ja jos sen jälkeen haluaa muutosta omaan toimintaansa, itse lähdettävä muutosta hakemaan.
Se, mitä ajattelemme itsestämme ja toiminnastamme, on totta vain, jos uskomme tuota ajatusta. Olkoon se sitten eteenpäin kantava ajatus tai toimintaa estävä ajatus.
Elämän kriisi on uhka ja mahdollisuus
On monia tapoja tehdä muutoksia omaan toimintaansa, jos sellaiseen tuntee tarvetta. Harva on täysin tyytyväinen omaan elämäänsä, koska jokaisessa on tarve kehittyä ja kasvaa. Kriisit antavat mahdollisuuden sukeltaa muutokseen, samalla kun ne ovat uhka elämälle.
Kun uskaltaa pysähtyä, voi helpommin vaihtaa suuntaa.
Siksi kriisi parisuhteessa on hyvä pysähtymisen paikka. Ellei kriisiä tule, kaikella on tapana jatkua ennallaan joko vaikeissa olosuhteissa tai siinä ihan ok –tilassa, jossa uskoo, että elämä voisi olla parempaakin.
Mikä muuttuisi, jos pysähtyisi, katsoisi peiliin ja kysyisi: mitä minä voisin tehdä, jotta tästä tilanteesta lähtisi paras mahdollinen elämä liikkeelle?
Vähennä uhkaa
Silloin kun elämän kriisissä sydämeen sattuu ja kaikki tuntuu olevan kaaoksessa, kukaan ei halua kuulla kysymystä: mikä on sinun osuutesi tässä? Ensin tarvitsee lohdutusta, tukea ja kuuntelevaa korvaa.
Etsi mahdollisuus
Kun kriisissään pääsee kohtaan, jossa on valmis katsomaan, mitä oikein tapahtui, ei toista syyttämällä pääse kuopasta ylös. Silloin portaat kuopasta pois saa pystytettyä, kun kysyy: mitä minä voisin tehdä toisin?
Omaa ajatusta herättäviä ja toisenlaisia toimintamalleja parisuhdekriisiin tarjoavat:
Suomalainen eroseminaari silloin, kun olet erokipeänä. Voi olla, että eropaperit vielä odottavat laadintaansa, mutta jonkinlainen päätös on jo tehty. Tai erosta on aikaa, mutta se on mielessä häiritsevästi.
Erotako vai ei –valmennus tai verkkokurssi silloin, kun pohtii, mihin suuntaan pitäisi lähteä
Itse en silloin aikanaan pystynyt uskomaan muuhun kuin toisen syyllisyyteen. Nyt kun miettii sitä ajatustaan, tuntuu mahdottomalta, että uskoi siihen, että omat toimintamallit olivat ne täysin oikeat. Sellaiset, joita sen toisenkin olisi pitänyt noudattaa.
Silloin en vain uskonut, että minullakin oli osuuteni siinä parisuhteessa, jonka yhdessä olimme rakentaneet toimimattomaksi.
Oman kivun näyttäminen ei ole helppoa. Kuitenkin silloin, kun kaikilla on sama kipu, toisten aito ymmärtäminen saman kokemuksen äärellä poistaa tuskan ja häpeän verhoja. Silloin on helpompaa tunnistaa ja puhua kaikesta ikävästä kokemastaan. Kokemusten mielessä oleva suuruus pienenee ja mieli saa tilaa hengittää. Mieli päästää irti asioista, joita se ei tarvitse enää.
Apua erosta selviytymiseen
Ero on ihmisen elämän suurimpia menetyskriisejä. Kriisi on elämänvaihe, jossa asian kohtaaminen ja sen tajuaminen aiheuttaa shokin. Tieto voi tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tuon shokin jälkeen alkaa reagoimaan ymmärrykseen parisuhteen päättymisestä. Sitä seuraa pidempi työstämisvaihe, jossa asiaa käsittelee. Käsittelyn jälkeen pystyy irtaantumaan asiasta ja pääsee orientoitumaan uuteen elämänvaiheeseen.
Koska ero usein on traumaattinen kokemus, on siihen silloin saatava apua. Suomalainen eroseminaari on vakiintunut eroauttamisen keino.
Apua eroon on tarjolla. Sinun tarvitsee vain tarttua siihen.
Eroseminaarissa kuljetaan eron aiheuttamien tunnetilojen läpi pelosta toiveikkuuteen. Erosta selviäminen on prosessi, joka etenee teemojen kautta ero-ohjaajan vetämänä. Teemoja tukevat vapaaehtoiset tehtävät ja samaan aikaan luettavat kohdat oheiskirjallisuudesta.
Ensimmäinen ilta on tutustumisilta, jossa käydään läpi eroseminaarin menetelmää sekä tutustutaan ryhmän muihin jäseniin. Tämä auttaa vertaistuen liikkeelle lähtemistä. Muista ryhmäläisistä tulee matkaseurue, joka tukee vaikeissa hetkissä ja iloitsee matkan etenemisestä.
Muut illat kuljettavat eroon kuuluvista voimakkaista tunnetiloista kolautetun itsetunnon kohottamiseen, identiteetin ja kasvun pohdintaan, sekä itsetuntemukseen ja parisuhteen ymmärtämiseen liittyviin asioihin.
Matkalla löytää omaa, ehkä kadotettua itseään ja pääsee jopa unelmoimaan siitä, mitä loppuelämältään oikeasti haluaa.
Tunnetilat – miten ne muuttuvat eroseminaarin aikana
Matkan alussa ihmiset ovat kipeitä, itkuherkkiä, syyllisen tai syyttömän naamion ylleen vetäneitä riippuen siitä, ovatko olleet eropäätöksen kuulijoita vai itse päättäjiä. Prosessi on samanlainen sama kummassa roolissa olet ollut. Matkan määränpää on joka tapauksessa syvemmin itsessä ja tulevaisuudessa.
Matkan alussa sukelletaan omiin oman kasvatuksen kautta saatuihin toimintamalleihin ja rakkauden hakemisen tapoihin. Niiden avulla on elämässä selviydytty ja niitä on käytetty parisuhteessakin. Tämän oivaltamien auttaa kun on tarve etsiä syitä parisuhteen katkeamiseen.
Tuo alku auttaa ymmärtämään oman parisuhteen kehitystä, samoin se avaa kumppanin toiminnan taustaa. Kun ollaan menty vihan ja surun teemojen läpi, alkaa ihmisiä jo hieman helpottamaan. Ryhmässä nauretaan tilanteen vakavuudesta huolimatta paljon.
Mieli muuttaa eroseminaarin aikana kohti tulevaisuutta
Kun ollaan ylitetty kurssin puoliväli, huomaa, että ihmisten mieli alkaa olemaan huomattavasti rauhallisempi ja valoa alkaa pilkahtelemaan tulevaisuuden taivaanrannalla. Viimeiset illat kuljetaan jo aivan erilaisissa mielenmaisemissa, kuin alussa oltiin.
Tätä kehitystä voidaan mitata Fisherin ( Bruce Fisher, amerikkalainen alkuperäisen eroseminaarin kehittäjä, psygologian tohtori) alun perin laatimalla testillä kurssin alussa ja lopussa. Kaikki osallistuneet, jotka ovat tämän testin tehneet, ovat tähän mennessä kulkeneet huiman matkan testinkin mukaan. Testi on vapaaehtoinen, mutta suurin osa ryhmistä ja ryhmäläisistä sen tekee.
Erokivusta uteliaisuuteen uudesta elämästä
Viimeinen kerta on aina juhlan arvoinen kerta. Vaikka olisikin vielä matkaa kuljettavana kiitollisuuteen tai anteeksiantoon entistä kumppania tai itseään kohtaan, näyttää maailma jo niin paljon valoisammalta kuin alussa. Jotkut jo tässä vaiheessa näkevät tulevaisuuden valoisampana kuin parisuhteensa aikana pitkään aikaan ovat nähneet.
Mielenrauha, mikä ihana tila.
Suru muuttuu ajoittaiseksi haikeudeksi, vihaa ei tarvitse enää tuntea ja aito ilo palaa elämään.
Mikä saa minut jatkamaan ohjaamista?
Kun näkee tämän eteenpäin menemisen aluksi niin kipeän ihmisen mielentilassa, ei voi olla kuin suuresti kiitollinen omasta työstään. Jokainen kurssi antaa mahdollisuuden mielenkiintoisten ihmisten tapaamiseen ja erilaisten tarinoiden kuuntelemiseen. Kun näkee mielen voiman, joka synkästä ajatusten kierteestä kulkee kohti tulevaisuuden pohdintaa, ei voi kuin ihmetellä meidän ihmisten olemassaolevia voimavaroja. Meissä jokaisessa on todellakin valtameren suuruinen voima, jonka voimme oppaaksemme valjastaa (Valot pimeyksien reunoilla, Apulanta).
Katso tästä , milloin seuraava SUOMALAINEN EROSEMINAARI alkaa. Sivuilta löytyy myös palautteita ihmisten kokemuksista.
Ihmisen suurimpiin tarpeisiin sen jälkeen, kun fyysiset tarpeet on tyydytetty, kuuluu kasvaminen, laajentuminen, uusien asioiden ymmärtäminen.
Mitä kasvu minulle tarkoittaa
Useimmiten tämä tarkoittaa jonkin asian oivaltamista omassa itsessäni. Maailma näyttää minulle sellaiselta kuin minä olen, ei sellaiselta, kuin se oikeasti on. Kun minussa jokin muuttuu, kasvan ja ymmärrykseni laajenee, koko maailma näyttää minulle taas erilaiselta. Vaikka oma kasvuni ja oivallukseni saattavat joskus tuntua kipeiltä katsoa ja ymmärtää, en mistään hinnasta jättäisi omaa kasvuani tekemättä. Kivunkin kanssa koko minun maailmani muuttuu paremmaksi, mielenkiintoisemmaksi ja mahdollisuuksien määrä moninkertaistuu.
Valmentajana toimin tukenasi kasvussasi – jos niin haluat
Silloin kun erokipu on kirpaissut ja sydämesi tuntuu särkyneeltä, voi kasvu olla ihan hullu ajatus. Kuitenkin juuri suurimmat elämänkolhut saavat aikaan isoimmat mahdollisuudet tulevaisuuteen. Ellet eron jälkeen ole vielä löytänyt keinoa jatkaa omaa kasvuasi, lähde kanssani liikkeelle ”Särkyneen sydämen korjaamo” -verkkokurssilla.
Henkilökohtainen valmennus toimii hyvänä ponnahduslautana ulos omista toimimattomista toimintamalleista ja ajattelun rakenteista. Välimatkamme ei ole esteenä sille, koska voimme pitää valmennussessioita myös puhelimella. Minuun voit ottaa yhteyttä sähköpostilla leena@leenakoivu.fi tai soittamalla 040 760 5112.
Kriisit ovat isoja kasvun paikkoja – vaikka ne ensin tarjoavat pimeyden
Oma kasvuni enemmän omaksi, aidoksi itsekseni on lähtenyt isommin liikkeelle erokokemuksesta. Olen siitä kiitollinen, koska olen päässyt käsittelemään omaa arvottomuuden tunnettani ja sen tuomia toimintamalleja kuin sipulia kuorien. Jos olisin jäänyt aikanaan parisuhteeseen, enkä lähtenyt tälle matkalle, syyttäisin varmaan exääni kaikesta, mitä itse en aikanaan kyennyt saamaan aikaan oman pahan oloni parantamisessa.
Ero tai jokin muu elämän kriisi voi olla ponnahduslauta parempaan elämään ja enemmän itseksi kasvamiseen. Jonkin verran vaivaa se vaatii, mutta palkinto on elämän suuruinen.
Minulle se toimi niin. Mitä sinulle on tapahtunut omassa elämän kriisissäsi? Mitä olet oppinut itsestäsi, mitä olet ymmärtänyt tai mitä ehkä haluaisit muuttaa itsessäsi, toiminnassasi tai maailmassasi?
Sinä tiedät itsekin
Ja tottakai pääset eteenpäin omalla avulla, kunhan olet utelias ja uskallat esittää itsellesi kysymyksiä niissäkin kohdissa, jolloin ajattelet tekeväsi oikeita valintoja. Silloin kun pimeys tuntuu synkimmältä, valo on jo taivaanrannassa. Tutki, vievätkö valintasi valoa kohden.
Tässä on vinkiksi sinulle hyviä kysymyksiä: Miksi valitsen näin? Miltä tuntuisi, jos tekisin toisenlaisia valintoja? Voisinko ajatella toisella tavalla? Miten silloin ajattelisin, millaisen tunteen se herättäisi ja miten se tunne ohjaisi minua toiminnassani?
Anna valosi loistaa maailmalle! Jotta valo tulee näkyväksi, siihen tarvitaan tietty määrä pimeyttä.
Leena
PS. Pohjois-Haagassa alkaa Suomalainen eroseminaari 14.1.2020 tiistaisin. Lisää siitä voit lukea tästä.
Parisuhteen päättyessä syntyneestä katkeruudesta on kyse yleensä siitä, että toinen olisi halunnut parisuhteen jatkuvan silloin, kun toinen halusi sen loppuvan. Ehkä toiselle on syntynyt toivoa jatkuvuudesta, koska päätöksenteko suhteen lopettaneelle on ollut vaikeaa. Lopuksi kuitenkin suhde on päättynyt. Sitä on vaikea hyväksyä ja tuntuu, ettei mikään uusi voi korvata vanhaa.
Katkera aiheuttaa eniten haittaa itselleen
Katkeruutta synnyttää tunne, että toinen on kohdellut suhteen jatkoa haluavaa osapuolta epäoikeudenmukaisesti erossa. Erossa unohtaa usein sitä edeltävän parisuhteen muodot, tavat ja toimintamallit. Yhdessä synnytettyyn parisuhteeseen ja sen toimintamalleihin on olemassa myös suhteen päättäneen näkökulma. Se jää eron kiivaudessa mahdollisesti kuulematta tai vääristyy tunteiden suuruuteen.
Silloin kun jää jumiin eron aikana tapahtuneisiin asioihin, voi jäädä katkeraksi.
Miltä katkeruus näyttää
Katkera ajattelee olevansa itse syytön ja oikeassa.
Katkeruus ilmenee niin, että toisen tekemiset aiheuttavat itsessä ilkeitä ajatuksia. Voi ajatella, että silloin, kun toiselle tapahtuu jotain ikävää, hän on ansainnut sen, koska hän on loukannut minua ja toiminut väärin eroa toimeenpantaessa. Katkeruus näkyy myös niin, että tekee mieli haukkua ja puhua pahaa toisesta ihan sama, mitä hän tekee. Tekee mieli kääntää asiat niin, että ne näyttävät hänen tekemisinään tai tekemättä jättämisinään huonoilta ja edelleen epäoikeudenmukaisilta. Tekee mieli korostaa omaa oikeintekemistään ja siinä valossa usein laskee marttyyrin kruunua hiuksilleen.
Lähes kaikilla eron alkuvaiheissa tuntuu tältä. Se johtuu siitä, että eron kulkuun kuuluu eroviha, joka auttaa irtaantumaan vanhasta ja siten kulkemaan kohti uutta. Jos tähän jumittuu, eikä pääse eteenpäin, on hyvä miettiä, onko katkeroitumassa ja tekemässä omasta elämästä huonompaa, kuin se voisi olla.
Katkeruuden tunteen tavoitteena on tasoittaa puntit. Se ei koskaan tule toteutumaan katkeruuden toimintavälineillä.
Mitä se aiheuttaa
Kun on katkera, on fokus keskittynyt toisen ihmisen tekemisiin ja toimiin. Silloin unohtaa oman elämänsä ja käyttää aikaansa negatiiviseen puheeseen toisesta ihmisestä, mikä jatkuvasti synnyttää lisää turhauttavia tunteita. Tunteet ohjaavat ihmistä toimintaan ja kun ne ovat jatkuvasti negaation puolella, ei toiminnastakaan tunnu syntyvän mitään hyvää.
Kun ajatukset ovat kiinni toisessa ihmisessä, tuntee olevansa vankina itse rakennetussa vankilassa sen toisen kanssa. Ei pääse eteenpäin omaan uudenlaiseen elämään. Taaksepäinkään ei ole mahdollista mennä, mutta silti on koko ajan menneisyyden muistikuvissa kiinni.
Ulkoapäin katkeran ihmisen toiminta näyttää kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta. Syytetty voi ryhtyä kynnysmatoksi poistamaan omaa syyllisyyttään tapahtuneesta, mutta mikään ei koskaan tule riittämään. Voi olla, että syytetty puolustautuu tai yrittää olla reagoimatta syytteisiin. Sekin tuntuu väärältä toiminnalta. Ajatus hänen väärin toimimisesta ei muutu, koska tuntuu, että hänen rakkautensa loppui aiheettomasti.
Pahinta, mitä katkeruus aiheuttaa, on yritys poistaa lapsen elämästä toinen vanhempi. Se ei koskaan ole lapsen etu silloin, kun kyseessä on normaali, terve vanhempi. Katkeroituneen ihmisen diagnoosi toisen narsismista ei tee toisesta vielä sairasta.
Mitä voi tehdä, ettei loppuelämä kulu katkeruuden hirttonarussa
Jos huomaat eron jälkeen olevasi jatkuvasti vihainen ja syyttäväsi toista tapahtuneesta, olet ehkä jumissa. Ero on kova paikka ja on helppoa upota oman syyttömyyden katkeraan kuiluun. Nouse sieltä rohkeasti, vaikka se vaikeaa olisikin. Valo on edessä ja helpompi elämä odottaa sinua, ilman katkeruutta menneestä. Katkeruuden päättämisen ensimmäinen etappi onkin:
1. Ota vastuu omasta osuudestasi parisuhteessa. Hyväksy tapahtunut.
Millaiset asiat vaikuttavat siihen, että tunnet olevasi rakastettu? Miten olet oppinut toimimaan hakiessasi rakkautta? Onko se ainoa oikea tapa? Mitä se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Toisella osapuolella on ollut oma tapansa, joka sekään ei varmasti ole ainoa oikea. Mitä se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Kun pystyt näitä malleja puolueettomasti tutkimaan ja katsomaan kummankin vastuuta asiasta, olet jo aika pitkällä. Parisuhteessa kumpikaan ei ole kokonaan syyllinen tai syytön. Älä siis lankea myöskään syyttämään itseäsi, vaan yritä katsoa asiaa molempien kannalta.
Toinen tärkeä asia on katsoa ja tutkistella itseäsi tällä hetkellä:
2. Mitä tämä katkeruuden tunne on saanut sinussa aikaan?
Onko mahdollista, että olet alkanut epäoikeudenmukaiseksi, eli sellaiseksi, josta puolisoasi olet syyttänyt? Onko jo aika hyväksyä tapahtunut, ehkä jopa antaa anteeksi ja jatkaa vapaana kohti uutta elämää? Koska todennäköisesti et enää edes haaveile vanhasta kumppanistasi, päästä hänetkin vapauteen. Helppo sanoa, vaatii kuitenkin aina aikaa juuri sen verran kuin vaatii. Ole armollinen itsellesi, kun teet tätä pohdintaa.
Kolmanneksi, katso tulevaisuuteen:
3. Mitä sinä haluat elämältä?
Tulevaisuus voi olla yhtä rikas ja kaunis kuin oma mielikuvituksesi
Mitä voit alkaa itse tekemään, että tuleva elämäsi, ehkä myös mahdollisten lastesi elämä olisi mahdollisimman antoisaa ja rakkaudellista? Lapsillasi saattaa olla exäsi luona uusi rakastava aikuinen, joka pitää myös huolta jälkeläisistäsi. Siitä ei ole heille koskaan mitään haittaa. Päinvastoin, sitä kannattaa tukea. Tietenkään sekään ei ole helppoa ja sekin vaatii aikaa. Mitä lyhemmän ajan käytät omien tunteiden selvittämiseen, sitä paremman tulevaisuuden luot itsellesi sekä lapsillesi.
Apuja silloin kun omat voimat eivät pysty nostamaan pois katkeruuden tieltä
Se, että annat anteeksi exällesi, ei tarkoita, että hyväksyt hänen toimintansa, se vain vapauttaa sinut menneestä, elämään tätä päivää ja haaveilemaan tulevaisuudesta. Samalla voit antaa anteeksi itsellesi, olla armollinen siinä, mitä ero on saanut itsessä aikaan. Kumppanin poistuminen arjesta on elämän suurimpia isoja, merkittäviä menetyksiä. Mutta siitä selviää. Kun käsittelee eronsa, selviää siitä katkeroitumatta, usein päättynyttä parisuhdetta parempaan elämään.
Muista, että olet arvokas, elämä on huima mahdollisuus kaikenlaiseen, ilo on sinussa, eikä sitä toinen ihminen voi sammuttaa. Rakkaus ei ole kuollut, se elää sinussa. Se tekee elämästä parempaa ja sinulla on oikeus siihen.
Usein erossa sen eriaikaisuus ja avoimuuden puute aiheuttaa vahvaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Reilua olisi puhua ennen suhteen lopettamista siitä, mikä lopettamisen halun on saanut aikaan. Jos toinen ei tunne samoin, halu erota tuntuu siltikin loukkaavalta. Parisuhteen päättyminen on aina menetys, tapahtui se miten tahansa. Apua saat eroseminaareista, verkkovalmennuksista, kirjoista, henkilökohtaisesta valmennuksesta tai terapiasta.
Rakkautta ja iloa elämääsi, eron koettelemuksen rikastamana
Joulu on rakkauden, rauhan, ilon ja antamisen juhlaa. Erossa traditiot useimmiten pyllähtävät ympäri ja vaatii pientä kaaosta, että kaikki järjestyy uudelleen järjestykseen. Joulussakin se tarkoittaa noiden (rakkauden, rauhan, ilon ja antamisen) ilmenemismuodon muuttumista. Vain sitä. Joulu pysyy perusteiltaan samana, vaikka oma maailma on järkkynyt.
Miten minulla joulutraditio muuttui
Minunkin jouluni ovat eron jälkeen vaihdelleet ilmenemismuodoiltaan riippuen siitä, miten aikuiset lapseni joulua viettävät omien perheidensä kanssa. Väliin meillä on ihania, isoja perhejuhlia, väliin taas ihanan rauhallista, pienimuotoista joulun aikaa. Kaikki tuntuu hyvältä, koska rakkaus, rauha, ilo ja antaminen eivät muutu mihinkään. Ennen rakastin muuttumattomuutta ja tradition tarkkaa noudattamista. Nyt rakastan muutosta, vaihtelua ja ripustautumattomuutta. Se antaa minulle vapauden tunteen.
Eron jälkeinen ensimmäinen joulu
Varsinkin ensimmäinen joulu eron jälkeen saattaa tuntua ahdistavalta ja pelottavalta. Kun hyväksyt nämäkin tunteet, ja että ne ovat ok, ne ohittavat sinut ajallaan. Jos nuo tunteet valtaavat mielesi, istu rauhassa kynttilän valossa, ja tunne noita tunteita. Kun päästät ne sisällesi, ne myllertävät siellä tarvittavan ajan ja muuttavat sitten muotoaan. Huomaa sitten, mitä kaikkea sinulla on nyt. Katso asiaa runsauden suunnalta, älä puutteen näkökulmalta. Millaisen vapauden sinun muutoksesi on sinulle tuonut?
Rakkaudellista, rauhallista ja iloista antamisen juhlaa, miten se sinulla tänä jouluna ilmeneekään!
Hyvää joulua – traditioilla tai ilman niitä
Jos olet tuskainen ja juuri nyt haluat päästä etenemään nopeammin, verkkovalmennus Särkyneen sydämen korjaamo on edullisempi jouluun saakka -30%. Näin voit antaa itsellesi lahjaksi tukea toipumiseen.
Myös tammikuussa alkavaan eroseminaariin ehtii vielä hyvin ilmoittautua ja muutamalle löytyy tilaa. Se alkaa 29.1 klo 17. Voit ilmoittautua vaikkapa vastaamalla tähän viestiin. Jos haluat tutustua eroseminaariin enemmän, niin täältä löytyy lisää tietoa.
