Mistä katkeruus syntyy
Parisuhteen päättyessä syntyneestä katkeruudesta on kyse yleensä siitä, että toinen olisi halunnut parisuhteen jatkuvan silloin, kun toinen halusi sen loppuvan. Ehkä toiselle on syntynyt toivoa jatkuvuudesta, koska päätöksenteko suhteen lopettaneelle on ollut vaikeaa. Lopuksi kuitenkin suhde on päättynyt. Sitä on vaikea hyväksyä ja tuntuu, ettei mikään uusi voi korvata vanhaa.
Katkeruutta synnyttää tunne, että toinen on kohdellut suhteen jatkoa haluavaa osapuolta epäoikeudenmukaisesti erossa. Erossa unohtaa usein sitä edeltävän parisuhteen muodot, tavat ja toimintamallit. Yhdessä synnytettyyn parisuhteeseen ja sen toimintamalleihin on olemassa myös suhteen päättäneen näkökulma. Se jää eron kiivaudessa mahdollisesti kuulematta tai vääristyy tunteiden suuruuteen.
Silloin kun jää jumiin eron aikana tapahtuneisiin asioihin, voi jäädä katkeraksi.
Miltä katkeruus näyttää
Katkeruus ilmenee niin, että toisen tekemiset aiheuttavat itsessä ilkeitä ajatuksia. Voi ajatella, että silloin, kun toiselle tapahtuu jotain ikävää, hän on ansainnut sen, koska hän on loukannut minua ja toiminut väärin eroa toimeenpantaessa. Katkeruus näkyy myös niin, että tekee mieli haukkua ja puhua pahaa toisesta ihan sama, mitä hän tekee. Tekee mieli kääntää asiat niin, että ne näyttävät hänen tekemisinään tai tekemättä jättämisinään huonoilta ja edelleen epäoikeudenmukaisilta. Tekee mieli korostaa omaa oikeintekemistään ja siinä valossa usein laskee marttyyrin kruunua hiuksilleen.
Lähes kaikilla eron alkuvaiheissa tuntuu tältä. Se johtuu siitä, että eron kulkuun kuuluu eroviha, joka auttaa irtaantumaan vanhasta ja siten kulkemaan kohti uutta. Jos tähän jumittuu, eikä pääse eteenpäin, on hyvä miettiä, onko katkeroitumassa ja tekemässä omasta elämästä huonompaa, kuin se voisi olla.
Katkeruuden tunteen tavoitteena on tasoittaa puntit. Se ei koskaan tule toteutumaan katkeruuden toimintavälineillä.
Mitä se aiheuttaa
Kun on katkera, on fokus keskittynyt toisen ihmisen tekemisiin ja toimiin. Silloin unohtaa oman elämänsä ja käyttää aikaansa negatiiviseen puheeseen toisesta ihmisestä, mikä jatkuvasti synnyttää lisää turhauttavia tunteita. Tunteet ohjaavat ihmistä toimintaan ja kun ne ovat jatkuvasti negaation puolella, ei toiminnastakaan tunnu syntyvän mitään hyvää.
Kun ajatukset ovat kiinni toisessa ihmisessä, tuntee olevansa vankina itse rakennetussa vankilassa sen toisen kanssa. Ei pääse eteenpäin omaan uudenlaiseen elämään. Taaksepäinkään ei ole mahdollista mennä, mutta silti on koko ajan menneisyyden muistikuvissa kiinni.
Ulkoapäin katkeran ihmisen toiminta näyttää kohtuuttomalta ja epäoikeudenmukaiselta. Syytetty voi ryhtyä kynnysmatoksi poistamaan omaa syyllisyyttään tapahtuneesta, mutta mikään ei koskaan tule riittämään. Voi olla, että syytetty puolustautuu tai yrittää olla reagoimatta syytteisiin. Sekin tuntuu väärältä toiminnalta. Ajatus hänen väärin toimimisesta ei muutu, koska tuntuu, että hänen rakkautensa loppui aiheettomasti.
Pahinta, mitä katkeruus aiheuttaa, on yritys poistaa lapsen elämästä toinen vanhempi. Se ei koskaan ole lapsen etu silloin, kun kyseessä on normaali, terve vanhempi. Katkeroituneen ihmisen diagnoosi toisen narsismista ei tee toisesta vielä sairasta.
Mitä voi tehdä, ettei loppuelämä kulu katkeruuden hirttonarussa
Jos huomaat eron jälkeen olevasi jatkuvasti vihainen ja syyttäväsi toista tapahtuneesta, olet ehkä jumissa. Ero on kova paikka ja on helppoa upota oman syyttömyyden katkeraan kuiluun. Nouse sieltä rohkeasti, vaikka se vaikeaa olisikin. Valo on edessä ja helpompi elämä odottaa sinua, ilman katkeruutta menneestä. Katkeruuden päättämisen ensimmäinen etappi onkin:
1. Ota vastuu omasta osuudestasi parisuhteessa. Hyväksy tapahtunut.
Millaiset asiat vaikuttavat siihen, että tunnet olevasi rakastettu? Miten olet oppinut toimimaan hakiessasi rakkautta? Onko se ainoa oikea tapa? Mitä se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Toisella osapuolella on ollut oma tapansa, joka sekään ei varmasti ole ainoa oikea. Mitä se on vaikuttanut parisuhteeseenne? Kun pystyt näitä malleja puolueettomasti tutkimaan ja katsomaan kummankin vastuuta asiasta, olet jo aika pitkällä. Parisuhteessa kumpikaan ei ole kokonaan syyllinen tai syytön. Älä siis lankea myöskään syyttämään itseäsi, vaan yritä katsoa asiaa molempien kannalta.
Toinen tärkeä asia on katsoa ja tutkistella itseäsi tällä hetkellä:
2. Mitä tämä katkeruuden tunne on saanut sinussa aikaan?
Onko mahdollista, että olet alkanut epäoikeudenmukaiseksi, eli sellaiseksi, josta puolisoasi olet syyttänyt? Onko jo aika hyväksyä tapahtunut, ehkä jopa antaa anteeksi ja jatkaa vapaana kohti uutta elämää? Koska todennäköisesti et enää edes haaveile vanhasta kumppanistasi, päästä hänetkin vapauteen. Helppo sanoa, vaatii kuitenkin aina aikaa juuri sen verran kuin vaatii. Ole armollinen itsellesi, kun teet tätä pohdintaa.
Kolmanneksi, katso tulevaisuuteen:
3. Mitä sinä haluat elämältä?
Mitä voit alkaa itse tekemään, että tuleva elämäsi, ehkä myös mahdollisten lastesi elämä olisi mahdollisimman antoisaa ja rakkaudellista? Lapsillasi saattaa olla exäsi luona uusi rakastava aikuinen, joka pitää myös huolta jälkeläisistäsi. Siitä ei ole heille koskaan mitään haittaa. Päinvastoin, sitä kannattaa tukea. Tietenkään sekään ei ole helppoa ja sekin vaatii aikaa. Mitä lyhemmän ajan käytät omien tunteiden selvittämiseen, sitä paremman tulevaisuuden luot itsellesi sekä lapsillesi.
Apuja silloin kun omat voimat eivät pysty nostamaan pois katkeruuden tieltä
Se, että annat anteeksi exällesi, ei tarkoita, että hyväksyt hänen toimintansa, se vain vapauttaa sinut menneestä, elämään tätä päivää ja haaveilemaan tulevaisuudesta. Samalla voit antaa anteeksi itsellesi, olla armollinen siinä, mitä ero on saanut itsessä aikaan. Kumppanin poistuminen arjesta on elämän suurimpia isoja, merkittäviä menetyksiä. Mutta siitä selviää. Kun käsittelee eronsa, selviää siitä katkeroitumatta, usein päättynyttä parisuhdetta parempaan elämään.
Muista, että olet arvokas, elämä on huima mahdollisuus kaikenlaiseen, ilo on sinussa, eikä sitä toinen ihminen voi sammuttaa. Rakkaus ei ole kuollut, se elää sinussa. Se tekee elämästä parempaa ja sinulla on oikeus siihen.
Usein erossa sen eriaikaisuus ja avoimuuden puute aiheuttaa vahvaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Reilua olisi puhua ennen suhteen lopettamista siitä, mikä lopettamisen halun on saanut aikaan. Jos toinen ei tunne samoin, halu erota tuntuu siltikin loukkaavalta. Parisuhteen päättyminen on aina menetys, tapahtui se miten tahansa. Apua saat eroseminaareista, verkkovalmennuksista, kirjoista, henkilökohtaisesta valmennuksesta tai terapiasta.
Rakkautta ja iloa elämääsi, eron koettelemuksen rikastamana
Leena